Esko J. Pääkkönen
Termipoliisi palaa nyt juurilleen aikaan, jolloin syntyi Muovien tunnistaminen yksinkertaisin välinein. Kyseinen teoshan pyrki opettamaan lukijalle, että muovilajit voi oppia tunnistamaan ja jopa hallitsemaan ulkonäön, tuntuman ja käyttökohteiden perusteella. Termipoliisi on sitä mieltä, että jos kuluttajat tuntisivat valtamuovit, he eivät pelkäisi niitä kuten nyt. Polttokoetta tai tuotteen rikkomista ei välttämättä tarvita, koska tänään apuna tunnistamisessa on muovien materiaalikoodi – edellyttäen että se on oikein. Liian monesti löytää pakkauksen etiketistä eri muovikoodin kuin tuotteen pohjasta.
Kodin ja elinympäristömme muovituotteiden määrä on kasvanut ja toisaalta muovilajien käyttö eri sovelluksissa on muuttunut. Termipoliisi on koonnut valtamuovit taulukoksi, josta näkyvät muovilajit ja niiden variaatiot, muovien ulkonäkö ja tuntuma, käyttösovellukset ja materiaalikoodit. Taulukko näyttänee tutulta, koska samantapaisia löytyy eri puolilta ja Rinki Oy:n pakkauskierrätyksen yhteydestä. Termipoliisin taulukko ei liity pakkauksiin tai kierrätykseen vaan keskittyy valtamuovien tutuiksi tekemiseen ja kritisoi muutamia asioita muovien nimissä, koodeissa ja jaottelussa.
Jos palataan ajassa 40 vuotta taaksepäin, muovien sovelluskartta oli kovin erilainen. Kalvot ja pussit oli tehty LD-polyeteenistä ja talousmuovina keittiötä ja kylpyhuonetta hallitsi HD-polyeteeni. Tuoretuotteita ei pakattu ja supermarketitkin olivat uutta. Polypropeenia vierastettiin, koska se haurastui -10 asteessa. PVC:tä käytettiin yleisesti paitsi lattiapinnoitteena ja pöytäliinoina, niin myös nestepakkauksissa ja kansioissa sekä valokuva- ja säilytystaskuina. Iskunkestävä polystyreeni PS-HI oli jo tuttu jogurttipurkeissa ja sähkölaitteiden sekä vaateripustimien materiaalina. Polyeteenitereftalaatti PET oli käytössä vain paistopussina, juomat oli pakattu lasipulloihin ja pullojen kuljetukseen käytettiin PE-HD -koreja.
Tänään polypropeeni on vyörynyt eniten käytetyksi valtamuoviksi ja se on vallannut muiden valtamuovien sovelluksia. Kun opittiin parantamaan PP:n kylmäsitkeyttä kopolymeroimalla, käyttö kasvoi niin ruiskuvalu- kuin ekstruusiotuotteissakin. Perinteelliset PE-HD -tuotteet kuten pakastusrasiat, sangot ja pesuvadit ovat nykyisin polypropeenia. Kannet pakasterasioissa ja sangoissa olivat ennen LD-polyeteeniä, nyt ne on tehty PP-kopolymeeristä. Koska PP on edullinen ja hyvä ruiskuvalumateriaali, se on syrjäyttänyt muita muoveja pakkauksissa ja jopa lämpömuovatuissa rasioissa. Nestepakkausten korkkeina, usein saranallisina, sekä puhdistusainepullojen suihkutuspäinä PP on valta-asemassa. Polypropeenin käyttö on kasvanut myös ekstruusiotuotteissa, kirkas orientoitu PP (PP-O) syrjäytti aikoinaan sellofaanin pakkausten ulkokääreenä ja PP-kopolymeeri on nykyisin yhä enemmän ostoleivän pussina PE-LD:n sijasta. LD-polyeteenillä on edelleen valta-asema kartongin pinnoituksena ja kuumasaumattavissa pakkauksissa. HD-polyeteenistä sentään tehdään vielä pulkkia, kuljetuslaatikoita, saaveja ja kanistereita sekä putkia. Tyypillisiä PE-HD -pakkauksia ovat myös ekstruusiopuhalletut mehu- ja pesuainepullot. Kaupoissa on juomakorien tilalla tölkkien ja pullojen kennoalustat.
Vielä parikymmentä vuotta sitten tehtiin juomapulloja lasista ja myös PVC:stä. Kun amorfisen PET:in ruiskupuhallus ja pullojen muotoilu kehittyivät, on PET tänään lähes ainoa pullomateriaali. Ruiskupuhalletut pullot kilpailevat myös HD-polyeteenin kanssa pesunesteiden pakkauksina varsinkin suihkepulloissa. Glykolimodifioinnilla (PET-G) on parannettu työstö- ja tarttumisominaisuuksia. Muita lujan PET:in käyttösovelluksia ovat kuplapakkaukset ja markettien hevi-rasiat. Tässä sovelluksessa sen kanssa kilpailee butadieenilla kopolymeroitu PS-HI.
PVC koki nelisenkymmentä vuotta sitten samantapaisen vainon kuten muovipakkaukset tällä hetkellä. Silloin nähtiin PVC:n stabilaattorit ja palossa syntyvä kloorivety niin vaarallisiksi, että esimerkiksi Tanskassa ja Ruotsissa PVC haluttiin kieltää. Paine sai aikaan sen, että Suomessa alettiin valmistaa rakennuksiin PP-viemäriputkia ja PVC-lattiamattojen myynti loppui. Kumma kyllä kukaan ei alkanut vaatia sähköjohtojen ja niiden asennusputkien kieltämistä, nehän ovat PVC:tä! Viemäri- ja salaojaputkina PVC on edelleen käytössä. PVC-kohu vaimeni aikoinaan ja sen käyttö onkin alkanut taas kasvaa rakennusten lattioissa, seinäpaneeleissa ja ikkunankarmeissa, eikä kukaan ole asiasta melua nostanut.
Polystyreenin suurimmat sovellukset Suomessa taitavat olla lämmöneristeenä ja pakkauspehmusteina, jolloin tuote on ”helmisolustettu” PS-E tai ekstruusiosolustettu PS-X. Jälkimmäinen on lisännyt käyttöään pandemian aikana noutoruokapakkauksina. Polystyreeniset kertakäyttöaterimet ollaan kieltämässä, mutta lämpömuovatut jogurttipurkit ja hevi-pakkaukset kilpailevat ruiskuvalettujen PP-pakkausten kanssa. Koronapandemia on myös synnyttänyt edustavia myyntirasioita, kuten oheinen kuva osoittaa.
Uuden taulukon muovien järjestys perustuu käyttömääriin eikä muovin koodinumeroon tai aakkosjärjestykseen. Koodinumeroiden valinta on Termipoliisille arvoitus, sehän ei noudata aakkosjärjestystä eikä käyttömääriä. Eniten käytetty muovilaji Euroopassa PlasticsEuropen 2019 tilaston mukaan on polypropeeni, jota käytettiin Euroopassa 19.4 % kaikesta muovista. Muiden muovien osuudet olivat: PE-LD (PE-LLD ml.) 17.4 %, PE-HD (PE-MD ml.) 12.4 %, PVC 10 %, PET 7.9 % ja PS (PS-HI ja solumuovit ml.) 6.2 %. Mielenkiintoinen kysymys on, ovatko LD-polyeteeni ja HD-polyeteeni muovilajeja vaiko polyeteenimuovin muunnoksia? Vaikka polymeeriketjussa on eteeniyksikkö, muovit polymeroidaan omilla prosesseillaan, eikä niitä yleensä voi sekoittaa keskenään. Täten niitä voidaan pitää omina muovilajeinaan ja onhan niillä omat materiaalikooditkin. Termipoliisi jättää myös tiheyteen perustuvat pitkät nimet pois, koska sadasosien tiheysero ei ole uskottava puhuttaessa pienestä tai suuresta tiheydestä. Aikoinaan varsinkin Saksassa LD-polyeteenin ja HD-polyeteenin niminä olivat sormituntuman mukaan pehmeä ja jäykkä polyeteeni, mikä kuvaa hyvin eroa. Tiheysarvot jääkööt polymeroijille! PVC:n suhteen oli käytössä samantapaiset nimitykset, kova tai pehmitetty PVC tuntuman perusteella! Viralliset lyhenteethän ovat PVC-U ja PVC-P eli pehmittämätön ja pehmitetty PVC. Logiikan rikkoo tieto siitä, että PVC sisältää aina pehmitteitä, muuten sitä ei pysty sulatyöstämään. Taulukon sarake Variaatiot kertoo, että saman muovin nimen alla onkin tosiasiassa useita variaatioita muovilajista. Ne kantavat myös samaa materiaalikoodia. Materiaalimerkit ovat taulukossa viimeisen suosituksen mukaisia.
