Teksti: Vesa Taitto
Muoviyhdistys on mukana osatoteuttajana kolmivuotisessa LAB-ammattikorkeakoulun koordinoimassa Biosykli-hankkeessa, jonka rahoittajana on Euroopan aluekehitysrahasto. Osana hanketta on haastateltu useita muovituotteiden valmistajia sekä koneiden ja raaka-aineiden valmistajia ja toimittajia heidän näkemyksistään biopohjaisten ja uusiomuovien tulevaisuudesta. Haastattelut on tehty viime vuoden puolella, jolloin raaka-ainemarkkinat olivat stabiilit.
Edellisessä MuoviPlastin numerossa keskityttiin uusiomuovien haasteista yrityksissä, ja biomuoviasiaa sivuttiin volyymien osalta. Niiden volyymiosuus globaalisti kaikista muoveista oli vuonna 2019 vain puolisen prosenttia eli noin 2,1 miljoonaa tonnia. Biomuovien vuosittainen kasvuvauhti tonneissa on tällä hetkellä 50 kertaa pienempää (200 000 tonnia vs. 10 miljoonaa tonnia) kuin muovien kokonaismarkkinan kasvu vuosittain. Mikä estää yrityksiä käyttämästä enemmän biomuoveja tuotteissaan?
Terminologiasekamelska ja skeptisyys ympäristöväittämiin
Vaikka biomuovien terminologiaa käydään säännöllisesti läpi eri julkaisuissa ja seminaareissa, peruskäsitteet eivät ole edelleenkään välttämättä hallussa edes kaikilla muovialan toimijoilla, ja luonnollisesti vielä vähemmän heidän asiakkaillaan ja kuluttajilla. Jokaisella voi olla päässään oma ajatuksensa ja aina pitäisi aluksi määritellä termit selkeästi, jotta ylipäätään puhutaan samasta asiasta. Biohajoava muovi, biokomposiitti, biomuovit, biopohjainen muovi, drop-in-biomuovi, kompostoituva muovi ja monet muut termit eivät ole vielä selkäytimissä. Termisoppaa hämmentävät vielä fossiilispohjaiset biohajoavat muovit.
Yritysten ja raaka-aineiden ympäristöväittämistä puuttuvat yhteismitalliset indikaattorit ja pelisäännöt. Esimerkiksi biopohjaiseksi muoviksi tai biokomposiitiksi voi kutsua tuotteita, vaikka niissä olisi hyvinkin vähäinen määrä bioperäisiä raaka-aineita. Kaupan ala ja muutkin toimijat voivat esittää täysin omia termejään ja tehdä monenlaisia ympäristöväittämiä. Ympäristöväittämissä keskitytään helposti pelkästään hiilijalanjälkeen ja unohdetaan esimerkiksi vaikutukset biodiversiteettiin.
Kierrätyksen puuttumattomuus on edellä mainittujen lisäksi yksi syy, miksi kaikki yritykset eivät näe biomuoveja välttämättä ympäristön kannalta järkevinä vaan enemmänkin viherpesuna. Käytännössä ainoastaan drop-in-biomuovit kiertävät. Vaikka raaka-aineet olisivatkin kierrätettäviä, ne eivät käytännössä kierrä, jos volyymejä ei ole riittävästi.
Liian iso hintaero on suurin este
Teknisiä haasteita ei yleisesti ottaen liiemmälti nähdä, esimerkiksi drop-in-polyolefiinit toimivat täysin samoin kuin ”alkuperäisetkin”. Biokomposiitit taas voivat olla teknisesti haastavia, vaatii muotiltakin paljon sekä vaatii enemmän energiaa prosessissa. Tiettyjen biohajoavien muovien (esim. PHA) prosessi-ikkuna voi olla taas hyvin kapea. Mutta kokonaisuutena biomuovien käytön lisäämisen esteenä eivät näytä olevan tekniset asiat.
Biomuovien saatavuudessa on ollut hankaluuksia jo ennen tämän hetken yleistä tilannetta. Varsinkin PLA:n saatavuus on ollut pitkään erittäin heikkoa. Biokomposiitteja on muista raaka-aineista poiketen ollut paremmin tarjolla. Biohajoavien muovien hinnat ovat pilvissä, mutta toisaalta edes nykyisilläkään hinnoilla niitä ei ole riittävästi markkinoilla saatavilla. Sovelluksia on rajallisesti, mutta voivat tulla kysymykseen mm. maatalouden muoveissa, biojätepusseissa ja kotikompostoitavissa tuotteissa. Sovelluskohteita on huomattavasti enemmän, jos pystyttäisiin takaamaan niiden kierrätys.
Monessa tapauksessa biomuovit eivät ole keskusteluissa mukana yksistään hinnan takia. Biomuoveista valmistetuista tuotteista on monesti mahdollista saada parempi hinta markkinoilla, mutta hintaero on liian suuri. Jotta merkittävä osa maailman muoveista halutaan korvattavaksi biomuoveilla, pitäisi lähteä liikkeelle polyolefiineistä. Niissä on tarjolla drop-in-vaihtoehdot, mutta hintaero fossiilisiin on aivan liian suuri, jotta yrityksillä olisi realistinen mahdollisuus käyttää niitä isoja volyymejä. Ja isommat volyymit ovat joka tapauksessa teoreettisia. Jos kaikki haluaisivat niitä käyttää, materiaalia ei olisi tarjolla. Jotta joku voi käyttää drop-in-muoveja, vielä tarvitaan paljon fossiilista muovia, jotta se on mahdollista.
Kaiken kaikkiaan kokonaisuutena biomuovien kysyntäpotentiaali ja markkinoilla tarjolla olevat volyymit eivät ole tasapainossa. Se johtaa aina korkeaan hintaan, kuten tänä vuonna on nähty kaikkien muovien osalta.
Miten eteenpäin?
Selkeyttä pitää saada lisää. Voisiko yksi ratkaisu olla, että lakkaamme puhumasta biomuoveista ja alamme puhua kaikissa yhteyksissä vain raaka-aineista niiden nimillä, esim. PHA, bio-PE jne.? Ja terminologiasekamelskaa vähentääksemme, pitäisi aina mennä sovellus- ja tuotetasolle asti. Biopohjaisista puhuttaessa pitäisi olla pakko kertoa, kuinka paljon biopohjaista materiaalia siinä oikeasti on. Ja biohajoavista puhuttaessa pitäisi olla pakko kertoa, mitä biohajoavuus missäkin tapauksessa tarkoittaa. Ympäristöväittämiin tarvitaan läpinäkyvyyttä, standardeja ja yhteisiä pelisääntöjä ympäristökuormituksen laskemiseen ja niistä viestimiseen.
Korkeista hinnoista huolimatta yritysten kannattaa testata biomuoveja ja seurata kehitystä tiivisti. Kehitystä tapahtuu paljon monilla rintamilla, ja teollisuuden sivuvirroista kehitetään jatkuvasti uusia raaka-ainelähteitä, mitkä ovat myös kestävän kehityksen näkökulmasta kannatettavia. Uusia tuotteita, uusilla materiaaleilla markkinoille tuomalla voi erottautua kilpailijoista myös kansainvälisillä markkinoilla.
Globaalisti katsoen olisi ensiarvoisen tärkeää saada lisättyä biopohjaisten materiaalien määrää. Mutta se on tehtävä kestävällä tavalla kaikilla ympäristökriteereillä. Siksi on tärkeää panostaa sellaisiin bioraaka-ainelähteisiin, joissa voidaan hyödyntää sivuvirtoja. Tästä hyvänä esimerkkinä on Biosykli-projektissa tehtävä Helsingin yliopiston tutkimus jätevesilietteen hiilen hyödyntämisestä PHA:n raaka-aineena. Tänä vuonna olemme huomanneet, kuinka haavoittuvainen yhteiskunta voi olla, jos raaka-aineita ole riittävästi tarjolla. Huoltovarmuudenkin näkökulmasta olisi tärkeää panostaa myös kotimaiseen biomuovituotantoon ja kiertotalouteen.
