Roskista kärsivän kilpikonnan kuvan painaminen juomamukeihin sekä muutamiin hygienia- ja tupakkatuotteisiin on ensimmäinen täytäntöönpanosäädös, jonka EU-komissio on antanut kertakäyttömuovidirektiiviin liittyen. Suomen eläimistössä kilpikonna on jopa leijonaa harvinaisempi. Vedessä elävät kilpikonnat eivät pystyisi haukkaamaan paksun jääkerroksen läpi happea talvisin, jos onnistuisivat muuten pysymään hengissä. Ja tuskin tulee Suomeen jatkossakaan mitään mikromuovimutanttikilpikonnia, jotka siihen pystyisivät.
Muualla maailmassa kymmeniä tuhansia uhanalaisia trooppisten alueiden merikilpikonnia kuolee vuosittain turhaan katkaravun pyynnin vuoksi. Ravintolassa tilatun katkarapusalaatin tai -pizzan päällä voisi olla pienoislippu, jossa on kuolevan kilpikonnan kuva, mikäli katkaravun alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Myös Euroopassa, Välimerellä ja Adrianmerellä, merikilpikonnat ovat erittäin uhanalaisia. Niitä kuolee erityisesti kalastusverkkoihin ja veneiden potkureihin. Mutta eivät myöskään saasteet tai roskat konnien elämää helpota.
Kartonkikuppien valmistajat ovat tuohtuneita SUP-direktiivistä, koska heidänkin tuotteisiin pitää painaa jatkossa kilpikonnan kuva. Paperin ja kartongin valmistus on saastuttanut Euroopan vesistöjä erittäin paljon vuosien varrella ja siitä on ollut muovia huomattavasti vahingollisempia ympäristövaikutuksia. Prosessit ovat kehittyneet parempaan suuntaan, mutta ei sellun valmistus edelleenkään ole varsinainen ympäristöteko, vaikka uusia sellutehdasinvestointeja biotuotetehtaiksi kutsuttaisiinkin. Siinä mielessä on oikein, että kartonkikupeilla ei ole mitään erityiskohtelua puhtaasti muovisiin verrattuna. Kun kierrätyksestä huolehditaan, muovinen vaihtoehto on varmasti parempi kaikille vesistöjen eläville. Luin juuri yhdeksäsluokkalaisen tyttäreni maantiedon kirjasta Itämeren huonoon tilaan eniten vaikuttavista tekijöistä. Muovia ei ollut siinä joukossa mainittuna. Kiitokset sen kirjan kirjoittajille objektiivisuudesta.
Kertakäyttötuotteiden varoitusmerkeissä on hyvääkin, jos ne vähentävät roskaamista ja kannustavat kierrättämiseen. Muovipakkaamisella näyttää menevän joka tapauksessa vahvemmin kuin koskaan. Sen toteamiseksi ei tarvitse kuin käydä lähikaupassa. Näin paljon muoviin pakattuja tuotteita ei ole ollut kauppojen hyllyillä koskaan. Elintarviketeollisuudella ei ole mitään muutakaan järkevää tapaa pakata tuotteitaan tuotantotehokkaasti, hygieenisesti ja pitkän hyllyiän säilyttäen. Luonnollisesti teollisuus ja kauppa haluavat vähentää muovin kokonaismäärää pakkauksissaan. Siinä ei ole mitään uutta, ja kustannussäästöä on haettu ennenkin esimerkiksi kalvopaksuuksia ohentamalla.
Muovia kohtaan tulee jatkossakin painetta kuluttajilta, poliittisilta päättäjiltä ja medialta. Sitä painetta tulee niin kauan, kunnes saadaan globaalisti tyrehdytettyä muoviroskan ajautuminen valtameriin. EU:n muovistrategiassa oleva ”vältä ja vähennä”-periaate ei ole kehittyvissä maissa realistista eikä järkevää, mikäli niiden maiden elinoloja ja eliniän ennustetta halutaan parantaa. Muovi mahdollistaa paremman ja terveellisemmän elämän. Keskimääräinen kulutus kehittyvissä maissa, joissa muovia eniten luontoon ajautuu, kasvaa tulevina vuosina elintason nousun myötä lähemmäksi samaa tasoa kuin paremman elintason maissa. Euroopan Unionin muovistrategian tärkeimmän prioriteetin pitäisi olla näiden maiden auttaminen jätehuoltoinfrastruktuurin rakentamiseksi. Mikäli tähän ei löydetä kansainvälisiä ratkaisuja, valtamerissä tosiaankin voi olla jatkossa enemmän muovia kuin kalaa.
Euroopassa on silti paljon siivottavaa omassakin pesässä roskaantumisen estämiseksi. Siihen löytyisi paljon parempiakin työkaluja kuin SUP-direktiivi. Kaikkien jäsenmaiden kouluissa pitäisi tuoda ympäristökasvatus vahvemmin mukaan opetusohjelmaan. Roskaaminen pitäisi tehdä ehdottoman tuomittavaksi ja tuomioiden pitäisi olla riittävän ankaria. Singaporessa saa merkittävän rahallisen sakon tai jopa yhdyskuntapalvelua roskaamisesta. Tupakantumpin heittämisestä maahan voi tulla satojen eurojen sakko. Mikä estää, ettei Euroopan Unionissa tehdä samaa? Onko se liian yksinkertainen ja tehokas keino eikä työllistä virkakoneistoa riittävästi? Sillä keinolla ei tarvitsisi miettiä, arpoa ja halkoa hiuksia esimerkiksi materiaalien määrittelyn kanssa. Roska on roska, ja roskan heittämisen luontoon pitäisi olla rikos.
EU:n strategioihin voi yrittää vaikuttaa, mutta yritysten on parempi sopeutua olemassa olevaan, ja todennäköisimpään tulevaisuuden toimintaympäristöön. EU laittaa jatkossa massiivisia summia kiertotalouteen ja vihreisiin investointeihin. EU tähtää ilmastoneutraaliuteen vuoteen 2050 mennessä. Kaikille ratkaisuille, jotka edistävät tuota tavoitetta, löytyy varmasti rahoitusta ja markkinoita. Uusia palveluita ja tuotteita kehittäessä kannattaa pitää tämä mielessä ja siihen investoiminen todennäköisesti kannattaa, tai olla jopa pitkän tähtäimen välttämättömyys. Tämä on iso kuva, toisin kuin kiireellä kursittu kilpikonnalogo ja SUP-direktiivi.
Vesa Taitto, päätoimittaja, Muoviyhdistyksen toimitusjohtaja