Teksti: Esko J. Pääkkönen
Termipoliisi on jo tuominnut tämän termin epäkelvoksi. On siis syytä analysoida termin sisältöä ja ehdottaa uutta sanaa tilalle. Tässä artikkelissa ”mikromuovi” on aina lainausmerkeissä. Mikro-etuliite tarkoittaa yleisesti miljoonasosaa tai millin tuhannesosaa, pituusmitoissa puhutaan siis mikrometreistä (µm). ”Mikromuovi” on kuitenkin määritelty silmälle näkyviksi roskiksi. Mikro-etuliitettä on käytetty väärin aikaisemminkin, sanat mikrotietokone tai mikroaaltouuni viittaavat vain pieneen kokoluokkaan, mikroaallotkin ovat millimetrien pituisia. Mikro viittaa puhekielessä myös mikroskooppiseen eli silmälle näkymättömään maailmaan. Vastaavasti suuret muoviroskat ovat muka makromuovia. Huomattakoon myös, että suomenkielessä ”mikromuovi” on ainesana, jota voi käyttää monikossa vain rajoitetusti.
MuoviPlastin numerossa 5/2018 Pääkkönen esitteli sanan taustaa /1/. Luultavasti termin lanseerasivat NOAA:n (National Oceanic and Atmospheric Administration) tutkijat vuonna 2008, koska heidän piti määrittää tutkimusrutiinit meressä olevien muovihiukkasten seulomiseen ja laskemiseen /2/. Silloin ”mikromuovin” kokoalue määräytyi 5 mm ja 0,3 mm väliin käytännön syistä. Ellen MacArthur -säätiön tunnettu raportti /3/ ja monet muut raportit sen jälkeen ottivat ”vahingossa” käyttöön uuden muovien määrittelyn. Plastics: Polymers that include thermoplastics, polyurethanes, thermosets, elastomers, adhesives, coatings, and sealants and PP fibres. Nämä raportit viittaavat PlasticsEuropen nettisivuilla oleviin muoviteollisuustoimialan tuotantolukuihin, joihin luetaan yllä mainittujen polymeerituotteiden valmistus pois lukien PET-, PA- ja akryylikuidut /4/.
Laaja EU-raportti Intentionally added microplastics Final report 2017 /5/ laajensi ”mikromuovin” kokoaluetta ja termin sisältämiä materiaaleja, mutta ei korjannut tai edes ehdottanut parempaa termiä tilalle. Myöskään muoviala ei ole jyrähtänyt median ”mikromuovi”-tulvaan. Viimeinen pisara Termipoliisille oli skandinaavisella yhteistyöllä tehty julkaisu, jossa muoveja osaamattomat ympäristötutkijat väkisin yrittävät luokitella polymeerimateriaalihiukkasia ja standardoida ”mikromuovin” määritelmää /6/. Itse termin muuttamiseen ei nähdä tarvetta, vaikka vaihtoehtoisia sanojakin tekstissä on.
Tarkastellaanpa, mitä kaikkea termiin ”mikromuovi” sisältyy tänä päivänä:
- roskia tai hiukkasia meressä, maalla ja ilmassa
- voivat olla kappaleiden hajotessa tai kuluessa syntyneitä siruja
- voivat olla kosmetiikan tai puhdistusaineiden lisättyjä hiomarakeita
- voivat olla valmistusvaiheessa syntyneitä tai karanneita hiukkasia
- kokoluokka 5 millimetristä aina 100 nanometriin
- hiukkasmuoto siru, rae tai kuitu
- materiaali kaikkea edellä mainitusta luettelosta mukaan lukien kaikki kuidut
Maallikolle termi on jo tuttu ja jopa hauskakin, joten se jää mieleen. Media tuskin luopuu siitä helposti. Julkaisujen valossa voidaan todeta, että tutkijat ovat tyytymättömiä termiin. Epätarkkuus johtaa helposti väärinkäsityksiin ja selityksiä tarvitaan. Muovialan ei pidä sallia muiden keksimiä huonoja termejä, vaan ottaa aloite ja kehittää ”mikromuoville” oikea termi tai termit vaikka yhteistyössä ympäristöntutkijoiden kanssa.
Mikä sana voisi sitten korvata huonon termin ”mikromuovi”? Meriroskien tutkijat käyttävät termejä marine litter, marine trash, plastics debris ja polymer debris. Niissä mainitaan meri tai sirut, joten kosmetiikan rakeet eivät sovi joukkoon eivätkä hiukkaset muualla kuin meressä. Termipoliisi palauttaa mieleen polymeerimateriaalien rakennepuun jutussaan MuoviPlastissa 1/2019. Polymeerimateriaali on kattosana, joka sisältää kaikki edellä luetellut materiaalit: muovit, elastit (kumit), maalit, liimat, saumausaineet ja kuidut. Näin ollen kattava termi olisi polymeerimateriaalihiukkaset. Todennäköisesti se liian pitkänä lyhenisi muotoon polymeerihiukkaset. Hajoamalla syntyneet hiukkaset voisivat olla polymeerisiruja. Mikro-sanaa ei tarvita, koska hiukkanen on pieni. Hiukkaskoon voi ilmoittaa tarkasti julkaisun yhteydessä, samoin kuin sen ovatko hiukkaset meressä vai mullassa. Muistettakoon, että eihän myöskään ”mikromuovi” kerro mikä on tarkka koko tai esiintymispaikka. Voidaan myös todeta, että termiä ”mikrokumi” ei välttämättä tarvita, ellei haluta puhua tarkemmin kumihiukkasista.
Englanninkieliseen termiin ei Termipoliisi pysty vaikuttamaan, mutta edellä mainittu polymer debris voisi olla käyttökelpoinen ja sen rinnalla kattavampi polymer particles. Koska englanniksi sanoja polymer ja plastic käytetään myös synonyymeinä, niin termi voisi olla taipolymeric material particlestaipolymer-based particles.
/1/Pääkkönen E.J. Tarvitseeko mikromuoveja pelätä. MuoviPlast 5/2018, 16-17
/6/https://pubs.acs.org/doi/10.1021/acs.est.8b05297 Are We Speaking the Same Language? Recommendations for a Definition and Categorization Framework for Plastic Debris
/7/ Polymeeristä muovi ja muut polymeerimateriaalit. MuoviPlast 1/2019, 35