Keksit katoavat kotonani. Todennäköisesti minä olen siihen osasyyllinen. Aiheutan metabolista ruokahävikkiä syömällä enemmän kuin energiantarpeeni vaatii. Euroopan Unionissa syödään vuosittain arviolta 39 miljoonaa tonnia liikaa tarpeeseen nähden. Suomessa ei varmaankaan syödä sen vähempää kuin muuallakaan, joten arviolta suomalaiset ahmivat ainakin 480 miljoonaa kiloa liikaa vuosittain. Muun ruokahävikin määrän Suomessa arvioidaan olevan noin 400-500 miljoonaa kiloa, josta kotitalouksien osuus on noin 120 miljoonaa kiloa. Metabolinen ruokahävikki on siis nelinkertainen verrattuna julkisuudessa usein toitotettavaan muuhun kotitalouksien ruokahävikkiin. Ruoantuotanto on yksi merkittävimmistä kasvihuonepäästöjen lähteistä. Sen kannalta ei ole siis olennaista syödä kaikkea nyt hävikkiin menevää ruokaa, vaan ruokaa yksinkertaisesti tuotetaan ja syödään Euroopassa kymmeniä miljoonia tonneja liikaa vuosittain. Keksejä ja kaikkea muutakin liikaa popsimalla kuormitan ympäristöä ja altistan itseni monille elintasosairauksille.
Ruokahävikkiä syntyy monessa vaiheessa elintarvikeketjua eli alkutuotannossa, teollisuudessa, kaupassa, ravintoloissa ja kotitalouksissa. Kaikkien liiketoimintaa harjoittavien kannattaa tietysti minimoida hävikki ja myydä mahdollisimman paljon. Kaupan intressissä on minimoida kaupassa syntyvä ruokahävikki, mutta heitä ei kiinnostane vähentää kotitalouksissa syntyvää hävikkiä, vaikka he muuta juhlapuheissaan sanoisivat. Luonnollisesti kauppa haluaa myydä ruokaa niin paljon kuin mahdollista. Yllä mainitun hävikin (metabolinen ja muu ruokahävikki) välttäminen kotitalouksissa tarkoittaisi usean miljardin euron myynnin menetystä kaupalle. Ja EU-tasolla puhutaan satojen miljardien eurojen myynnin menetyksestä, jos ruokaa ostettaisiin vain energiantarpeeseen. Tosin tarjontaa ja tuotantoa vähentämällä ruoan hinta nousisi, ja liikevaihdon menetys ei olisi yhtä suuri.
Miten muovi ja ruokahävikki liittyvät toisiinsa? Monellakin tapaa. Muovi mahdollistaa ruokahävikin minimoimisen. Olennaista on pitää tuote myynti- ja syömäkelpoisena mahdollisimman pitkään. Muovia tarvitaan myös kaikissa elintarvikeketjun vaiheissa aina alkutuotannosta lähtien. Esimerkiksi rehupaalit pysyvät hyvälaatuisina muovien ansiosta. Nyky-yhteiskunnan ruokahuollon järjestäminen olisi lähes mahdotonta ilman muoveja. Kaiken kaikkiaan muovit vähentävät ruokahävikkiä elintarvikeketjussa selkeästi, mutta kuluttajien osalta asia ei ole yhtä yksinkertainen. Muovi antaa mahdollisuuden vähentää ruokahävikkiä myös kotitalouksissa, mutta käytännössä kuluttajat eivät sitä mahdollisuutta käytä. Artikkelien määrä ruokakaupoissa on moninkertaistunut viime vuosikymmenien aikana, ja kotiin kannetaan mitä moninaisempia artikkeleita, joita ei aiemmin ollut saatavilla. Niistä osa pääsee pilaantumaan, kun ei edes muisteta, mitä kaikkea jääkaappiin on rahdattu.
Biojätteen määrää pystytään vähentämään, mutta sitä syntyy joka tapauksessa. Silloin on olennaista löytää jätteelle sopivia hyötykäyttöjä, joita on jo kehitettykin kuten biokaasu, ravinteet ja multa. Enemmänkin voisi käyttää sivuvirtoja esimerkiksi biomateriaalien ja -muovien raaka-aineeksi. Tämän MuoviPlastin yhdessä artikkelissa kerrotaan BIOSYKLI-yhteishankkeesta, jossa on tavoitteena kehittää pilot-mittakaavan bioreaktorit jätevesilietteen hiilen hyödyntämiseksi PHA:n raaka-aineena. Iowan yliopistossa on taas käynnissä tutkimus, jossa muovi- ja paperijätettä bioprosessoitaisiin biomassaksi, jossa olisi proteiineja ja vitamiineja. Esimerkiksi armeija voisi pitkillä komennuksillaan syödä elintarvikepakkauksensa, mistä olisi logistisia hyötyjä, kun ruokaa tarvitsisi kuljettaa vähemmän ja pakkausjätettä ei syntyisi.
Muoviyhdistyksen perustamisajankohtana pidetään 9.10.1940, jolloin perustettiin Nappi- ja keinohartsiteollisuuden luottamusneuvosto, jonka ensimmäisiä tehtäviä oli allokoida raaka-ainekiintiöitä eri tehtaille, kun kaikista raaka-aineista oli pulaa. Valtiovalta säännösteli myös elintarvikkeita. Kortilla olivat lähes kaikki peruselintarvikkeet kuten esimerkiksi liha, maito, sokeri, kananmunat, juurekset, viljatuotteet ja kahvi, joka oli viimeisten säännöstelystä vapautuneiden joukossa vasta vuonna 1954. Sittemmin suomalaiset ovat päässeetkin kahvin makuun, ja sitä kulutetaan eniten maailmassa väkilukuun suhteutettuna. Ja yksittäisistä ruokahävikin kohteista kahvi on Luonnonvarakeskuksen mukaan suurin, jopa 13 % kokonaishävikistä. Ruoka on ollut aiemmin säännöstelyn piirissä. Näyttää siltä, että tarvetta säännöstelyyn olisi nytkin, mutta eri syistä kuin sotien jälkeen. Nyt ruokaa pitäisi säännöstellä EU-tasolla, koska sitä tuotetaan liikaa. Yksinkertainen tapa säännöstelyyn on kehitetty jo aiemmin. Voi kuitenkin olla poliittinen itsemurha, jos joku alkaisi säännöstelyä tosissaan edistämään. Tehokkaimmat ratkaisut eivät ole suosittuja.
Nälkä tuntui kasvavan tätä kirjoittaessani. Pitää varmaan yrittää muistaa lounasbuffetin äärellä, miten vältän metabolista ruokahävikkiä. Ruokasäännöstelyä ei ravintoloissa valitettavasti ole. Vai onneksi?
Vesa Taitto, Muoviyhdistyksen toimitusjohtaja