Itävaltalaisunkarilainen lääkäri ja synnytysopin professori Ignaz Philipp Semmelweis havaitsi kahden keskenään identtisen synnytysklinikan huomattavat erot lapsivuodekuumeen aiheuttamissa kuolleisuusluvuissa 1800-luvun puolivälissä. Toisella osastolla työskentelivät kätilöt ja toisella lääketieteen opiskelijat, joiden osastolla luvut olivat huomattavan korkeat. Lääketieteen opiskelijat tekivät myös ruumiinavauksia ja tulivat käsiä pesemättä osastolle. Semmelweis huomasi tämän yhteyden ja hänen ansiostaan antiseptiikasta ja käsien desinfioinnista on tullut yleisiä lääketieteellisiä käytäntöjä. Hänen tutkimustuloksiinsa suhtauduttiin kuitenkin epäilevästi huolimatta vakuuttavista näytöistä kuolleisuuslukujen pienentämisessä ja hän ei ehtinyt saada ansaitsemaansa arvostusta eläessään.
Suomessa on tänä päivänä noin 100 000 hoitoon (sairaalassa tai muussa hoitopaikassa) liittyvää infektiota vuodessa. Kansanterveyslaitoksen mukaan ne aiheuttavat useamman tuhannen ihmisen kuoleman vuosittain. Suurin osa infektioista tulee bakteereista, jotka ovat peräisin potilaan oman ihon tai limakalvon kasvustosta. Lopuissa tapauksissa mikrobit tulevat elimistön ulkopuolelta eli toisista potilaista, henkilökunnasta ja sairaalaympäristöstä. Leikkausalueen infektiot ovat myös tyypillisiä sairaaloissa. Niiden minimoimiseksi henkilökunnan tulee huolehtia käsihygieniasta ja käsitellä oikeanlaisia hoitovälineitä oikeaoppisesti.
Muovi on ollut erittäin merkittävä materiaali sekä sairaalainfektioiden ehkäisemisessä että hoitovälineiden ja -menetelmien kehittämisessä. Steriilipakkauksia varten tarvitaan oikeanlaiset materiaalit. Oletko koskaan miettinyt, miksi esimerkiksi lääkeruiskupakkauksissa on sekä paperia että muovia? Lääkeruiskut ja monet muut kertakäyttökäyttöiset hoitovälineet EO-steriloidaan ja pakkaus ei hengittäisi (päästäisi kaasua sisään ja ulos), mikäli pakkaus olisi pelkästään muovia. Muovinen vaihtoehto kyllä löytyisi tähänkin, PE-pohjainen Tyvek, mutta kalleutensa vuoksi se ei sovellu edullisimpiin kertakäyttötuotteisiin. Mutta paperi ei ole aina riittävän kestävä materiaali, ja silloin tilanne on toinen. Pelkästään muovinen pakkaus (jos ei lasketa Tyvekiä mukaan) soveltuu säteilysterilointiin, jota valmistajat käyttävät myös sterilointimenetelmänä.
Sairaaloiden välinehuolloissa pestään ja desinfioidaan leikkauksissa käytetyt instrumentit. Sen jälkeen ne pakataan sterilointipusseihin (monikerroskalvo + medical-paperi), saumataan ja laitetaan autoklaaviin höyrysterilointia varten. Paperia tarvitaan, jotta höyry pääsee pakkaukseen sisään ja ulos. Saumoilta vaaditaan suurta lujuutta, jotta ne kestävät rankan sterilointiprosessin. Laminaatissa pitää olla BOPET-kerros ulommaisena, jotta pystytään tekemään saumaajalla tarpeeksi korkealla lämmöllä sauma PP-saumauskerroksen ja päällystämättömän paperin välille. Pakkaus on steriloinnin jälkeen sisältä steriili ja se avataan leikkaussalissa aseptisesti. Saumojen täytyy avautua ilman kuidun irtoamista. Kaikki instrumentit, esimerkiksi endoskoopit, eivät kestä höyrysteriloinnin korkeaa lämpöä ja silloin tarvitaan vetyperoksidipohjaista plasmasterilointia. Siihen sterilointimenetelmään ei paperi sovellu, vaan tarvitaan Tyvekiä, mikä ei taas sovellu PE-pohjaisena höyrysterilointiin.
Kertakäyttöiset sterilointipakkaukset ovat olleet yksi tärkeä osatekijä taistelussa sairaalainfektioita vastaan. Muovi on mahdollistanut paremman aseptiikan. Suurempia pakattavia leikkaussettejä ei voi kokonsa puolesta pakata pusseihin, vaan ne pitää kääriä. Kehitys on kulkenut kreppipapereista polypropeenipohjaisiin (SMS- / SSMMS) kääreisiin, joilla varmistetaan parempi potilasturvallisuus. Kaikki materiaalit sekä pakkauksissa että lääkinnällisissä laitteissa ja tarvikkeissa ovat hyvin tarkasti reguloituja. Valmistajat eivät voi tehdä mitään muutoksia ilman paljon aikaa ja rahaa vieviä validointeja. Sillä pyritään takaamaan potilasturvallisuus. Monia erilaisia muovilajeja tarvitaan pakkauksissa, laitteissa ja tarvikkeissa, jotta saadaan haluttu valmistettavuus, toiminnallisuus ja steriloitavuus.
Koronan aikana myös suuri yleisö on huomannut, että sairauksien hoidossa tarvitaan lukuisia kertakäyttöisiä tuotteita, joilla pelastetaan ihmishenkiä. Mittavaa, globaalia rokotuskampanjaa, mikä toivottavasti aikanaan tulee, ei myöskään ilman kertakäyttöisiä muoviruiskuja pystytä tehokkaasti toteuttamaan. Laitteiden ja tarvikkeiden valmistajat eivät pysty ilman muoveja tuotteitansa valmistamaan ja pakkaamaan. Keväällä huomasi muovisten tuotteiden arvostuksen kasvaneen. Mutta arvostus vähenee ihmisten holtittoman käytöksen vuoksi, kun esimerkiksi kuluttajakäytössä olevia maskeja päätyy luontoon.
Koronasulkujen ollessa päällä ei kuulunut paljon kommentteja kertakäyttöisten muovituotteiden kauheudesta. Ravintoloilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin myydä ruokaansa kertakäyttöisissä muovipakkauksissa, kun ravintoloihin ei saanut asiakkaita päästää. Lohikeitosta paperipussissa ei olisi ollut paljon jäljellä kotiin tullessa. Kaupoissa taas valmiiksi teollisesti valmistetut ja pakatut ruokatuotteet ovat turvallisimpia vaihtoehtoja tautien leviämisen ehkäisemiseksi. Silloin voi varmistua, että pakkauksen sisällä oleva tuote on turvallinen. Turvallisuuden, tehokkuuden ja toiminnallisuuden kannalta muoveja parempia materiaaleja ei ole keksitty.
Turhaa kertakäyttökulttuuria tulee välttää. Yhteiskunnassa on kuitenkin paljon tarpeita, jolloin kertakäyttöisyys on välttämätöntä. Koronan vastainen taistelu on tällainen välttämättömyys.
Vesa Taitto, Muoviyhdistyksen toimitusjohtaja