Borealis Polymers Oy:ssä ja Tampereen yliopiston Muovi- ja elastomeeritekniikan tutkimusryhmässä tehdyssä diplomityössä ”Demonstration of waste status termination for plastics” Valeria Poliakova on kuvannut kahden jätevirran käsittelyä jätteenä, ehdottanut EoW-kriteereitä prosessoinnin seurauksena syntyneelle raaka-aineelle ja tehnyt oman arvionsa jäteperäisen raaka-aineen sovellettavuudesta ei-jätteeksi. Kirjallisuuslähteinä on käytetty muun muassa ECHAn teknisiä suosituksia, Saksassa ja Englannissa kehitettyjä jätemuovin käsittelijän ohjekirjoja, REACH- ja CLP-asetuksia, muovituotteita koskevia asetuksia ja standardeja sekä jätemuovin luokitteluun kehitettyjä standardeja.
Edellytykset jäteperäisen raaka-aineen luokitteluun ei-jätteeksi on kuvattu jätedirektiivin (EY) 2008/98 ja sen täydentävän direktiivin (EY) 2018/851 artiklassa 6. Lain mukaan jätteeksi luokitellun raaka-aineen kohdalla on osoitettava, että hyödyntämistoimen läpikäyneellä raaka-aineella on sekä käyttötarkoitus että markkinat tai kysyntää. Lisäksi sen pitää olla tuotteisiin soveltuvien säännösten ja käyttötarkoituksensa teknisten vaatimusten mukainen eikä sen käytöstä saa aiheutua vaaraa terveydelle eikä ympäristölle.
Edellytysten täyttyminen on osoitettava reunaehtoja täsmällisempien End of Waste, EoW-kriteerien avulla. Rauta-, teräs-, kupari- ja alumiiniromulle sekä lasimurskalle on olemassa Euroopan komission ja neuvoston asetukset, joissa EoW-kriteerit on kuvattu. Sen sijaan jätemuoville ei ole vielä laadittu EoW-kriteereitä kuvaavia asetuksia EU:ssa eikä Suomessa. Suomessa jätemuovin jätteeksi luokittelu on mahdollista päättää viranomaisen tapauskohtaisella päätöksellä. Tällöin toiminnanharjoittajan on osoitettava viranomaiselle, että sen toiminnassa syntyvä jäteperäinen raaka-aine, jota on tarkoitus hyödyntää tietyssä käyttötarkoituksessa, on jätelaissa kuvattujen edellytysten mukainen.
Arvioinnin kohteina oli muovipakkausjätettä (kuva 1) sekä putkijätettä. Pakkausjätteen materiaalistatuksen esimerkkiarvioinnissa, ainoastaan puhtaan, läpinäkyvän ja Suomessa kerätyn ja pelleteiksi prosessoidun granulaatin osalta oli mahdollista osoittaa, että se oli sekä pakkauksiin soveltuvien säännösten mukaista että täytti ekstruusiolaadun tekniset vaatimukset. Jos läpinäkyvässä muovipakkausjätteessä oli runsaasti etikettejä ja teippiä tai muovijätteen käsittely oli tapahtunut tuntemattomissa olosuhteissa, tämä heikensi tai esti kokonaan materiaalistatuksen arvioinnin.
Polyeteeniputkijätteestä valmistetun ja putkiekstruusioon tarkoitetun granulaatin materiaalistatuksen arviointi osoitti, että heikko saatavuus jätevirrassa ja vaikeus täyttää tiettyjä REACH- ja CLP-direktiiveissä esitettyjä vaatimuksia voivat estää tämän materiaalin luokittelun ei-jätteeksi.
Lopputyön johtopäätöksissä arvoketjun eri tahojen kautta kulkevan tiedon merkitystä on korostettu. Erityisesti tieto jätteeksi päätyneen muovituotteen alkuperäisestä koostumuksesta ja sen muutoksista käytön ja jäteprosessoinnin aikana on todettu erittäin arvokkaaksi materiaalistatuksen arvioinnin kannalta. Työssä todetaan, että materiaalistatuksen arviointi ja prosessin dokumentaatio parantavat tiedon saatavuutta kierrätetystä materiaalista ja lisäävät ymmärrystä sen turvallisuudesta ja ominaisuuksista. Tiedon saatavuus ja ominaisuuksien ennustettavuus parantavat puolestaan jäteperäisen materiaalin käyttömahdollisuuksia ja ostohalukkuutta markkinoilla.
Arviointi oli haastavaa valtioneuvoston ohjeiden puutteen vuoksi. Virallisten ohjeiden lisäksi, koko maata koskevan kierrätetyn muovin ei-jätteeksi luokittelumenettelyn käyttöönoton mahdollistaisivat yhteistyö arvoketjun tahojen välillä sekä jätehuollon ammattilaisten ja muovivalmistajien yhteinen terminologia.
Suomessa kiertotaloutta, kierrätystä ja jäteperäisten raaka-aineen teollista käyttöä edistävä yhteistyö teollisuuden ja tutkimusorganisaatioiden välillä edennytkin jo pitkälle. Laajan, vuosina 2014-2016 toteutuneen Material Value Chains (ARVI) projektin tuloksiin kuuluivat muun muassa 40 julkaistua vertaisarvioitua akateemista paperia ja yhtä monta teknistä raporttia teollisuudelle. Projektin ansiosta, laaja kotimainen ja kansainvälinen kiertotalouteen erikoistunut yhteistyöverkosto on syntynyt. Vuosina 2017-2018 toteutuneessa RECOMPOSE projektissa tutkittua tietoa on pantu testiin ja kolme teollisessa toiminnassa syntyvää ja jätteenä käsiteltyä sivuvirta on käytetty komposiittituotteiden raaka-aineena. Prosessikehityksen lisäksi, jäte-tuote rajapinta tarkastelu oli projektissa tärkeässä roolissa. Muun muassa Poliakovan lopputyö oli tuotettu RECOMPOSE projektin puitteissa.