Pari vuotta Euroopassa vellonut muovien vastaisuus alkaa heijastua lakeina. Nyt alkuun halutaan rajoittaa erityisesti kertakäyttöisiksi leimattuja muovituotteita. Unionissa valmisteltiin hyvin nopeasti, noin kahdessa vuodessa ns. SUP (single use plastics) -direktiivi. Se kieltää ja asettaa muovituotteille markkinavaatimuksia, jollaisia ei aiemmin ole ollut.
Muoviteollisuus ry sai vihiä SUP:ista heti alkumetreillä marraskuussa 2017. Seurasimme asian kehittymistä ja pidimme jäsenet koko ajan tilanteen tasalla siten, ettei asia yllätyksenä päälle kaatunut. Itse olin parikin kertaa eduskunnassa kuultavana SUP:ista. Soittelin myös läpi ei-jäseniä ja yleisin vähän kitkerä kommentti oli, että ei tuommoisia voi tulla ja jos tulee niin ei koske ainakaan meitä, muovihan on ihan vertailun kestävä materiaali.
Kesäkuun alussa 2019 tämä lainsäädäntöohje sitten julkaistiin Euroopan virallisessa lehdessä. On se vielä valmiinakin aikamoisen outo tuotos, vaikkei demokraattisen järjestelmän laeista sellaista pitäisi sanoakaan.
Euroopan erilaisia vaatimuksia erilaisille tuoteryhmille SUP-direktiiviin on valittu toistakymmentä muovista kokonaan tai osittain valmistettua Euroopassa roskaavaksi tai muutoin ongelmaksi todettua tuotetta tai tuoteryhmää. Näihin jäsenvaltioiden pitää kohdistaa erilaista ohjausta. Vaatimukset vaihtelevat täyskiellosta erilliskeräykseen, tuotesuunnitteluun ja tiedottamiseen. Tuotteiden määritelmät, toimenpiteiden tarkka luonne, jopa vastuun kohdentuminen, ovat vielä valmiissa direktiivitekstissäkin äärettömän epäselviä.
Muutaman kerran tätä mm. muovisia juomapillejä, vanupuikkoja, ilmapallojen varsia ja drinksun sekoittimia kieltävää paperia analysoidessa on tullut mieleen, että eikö EU:lla ole tämän parempaa tehtävää. Eikö roskaantumista vähennetä jätehuollon ja asenteiden kautta eikä sillä, että suuntaamme tuotekehityksen makaronipilleihin tai vahapäällysteisiin kertakäyttölautasiin? Yksi SUP:in laukaisema kuumeinen tuotekehityslinja tuntuu olevan vain se, miten tehdä muovinen tuote, jota voi kutsua muovittomaksi tuotteeksi.
Muoville oma laki ja hyvästit yhtenäismarkkinoille? Suomi tapansa mukaan saattaa hankalimmatkin direktiivit voimaan. SUP:ista meillä on suoritettu useita kuulemisia ja konsultaatiota useilla hallinnonaloilla, koska mukana on muun muassa kalastusvälineiden säätelyä, tupakan filttereitä, kosteuspyyhkeitä ja pakkauksia.
Todennäköisimmin maassamme säädetään jonkinlainen ”Laki eräiden muovituotteiden ympäristövaatimuksista”. Tämän lain nojalla SUP ja muut vastaavat säädökset sitten asetuksina ja päätöksinä saatetaan voimaan. Vaikka tuollainen keskittäminen voi helpottaa hallintoalamaisen arkea, pidän erillislakia hyvin järeänä yhteiskunnallisena toimena. Näen järjestelmähaasteen siinä, että Suomen laiksi kirjoitetaan jotain niin tulkinnallista ja hankalasti valvottavaa kuin SUP. Muoviteollisuuden Euroopan järjestöt puolestaan kantavat huolta siitä, että kun jokainen jäsenvaltio sitten omat lakinsa noin höttöiseltä pohjalta kirjoittaa, meillä on liki 30 eri määritelmää ja käytäntöä noin 20 muoviselle tuotteelle. Se voi olla sitten hyvästit yhtenäismarkkinoille tässä suhteessa.
Viimeistään vuonna 2021 voimaan saatettava SUP voi toimia käytännössä aivan toiseen suuntaan kuin mitä haluttiin. Se ei kenties lainkaan tuota yhtään siistimpää tai vähemmän kuluttavaa maailmaa. Muovit ja niiden käyttö tuotteissa on nyt pahemman kerran politisoitu. Olisi enemmän kuin tarpeen päästä takaisin luonnontieteelliselle asialinjalle. Muutoin meillä ei enää ole aidosti parhaita materiaalivaihtoehtoja käytössämme.
Vesa Kärhä
Kirjoittaja on Muoviteollisuus ry:n toimitusjohtaja, joka miettii, tilaisiko piruuttaan netistä Trumpin presidenttikampanjan muovipillejä muistoksi ja millaisia ikävyyksiäsiitä Tullissa koituisi.