-Esko J. Pääkkönen-
Termipoliisi palaa vanhaan kysymykseen, onko muovi yhtä kuin polymeeri? Viime aikojen mikromuovitulvassa ja muovittomalla muovilla ynnä muilla kikkailtaessa alkavat käsitteet olla sekaisin muillakin kuin meribiologeilla ja toimittajilla.
Muovitermit-työryhmässä Tekniikan Sanastokeskus ry halusi aikoinaan kehittää polymeerimateriaalien käsitejärjestelmän ja määritellä kaikki polymeeriin liittyvät käsitteet ja tärkeimmät polymeerimateriaalit. Tässä ideassa kopioitiin sopivin osin Ruotsia. Näin jälkikäteen ajatellen Saksan lisäksi Ruotsi ja Suomi lienevät ne harvat maat, jotka ovat tehneet selkeän käsitejärjestelmän ja rakennepuun. Näin ollen sekaannuksia tai päällekkäisyyksiä ei pitäisi meilläkään syntyä. Oheisessa kaaviossa esitetään lähes kaikki polymeeriin liittyvät termit ja polymeereistä rakentuvat aineet. Nuoli kertoo rakentumisesta ja ehjä viiva alalajista. Kuvaan olisi helppo päivittää myös biomuovit.
Polymeeri on määritelmän mukaan aine, jonka makromolekyyli on muodostunut monomeerien liittyessä yhteen kemiallisten reaktioiden kautta ketjumaisiksi tai verkkomaisiksi rakenteiksi. Polymeeri voi olla luonnonpolymeeri kuten tärkkelys tai selluloosa, kemiallisesti muokattu luonnonpolymeeri tai täysin synteettinen.
Polymeerimateriaali on yhden tai useamman polymeerin ja lisäaineiden seokseen perustuva materiaali, jossa polymeerit ovat yhtenäisenä ja materiaalin luonteen määrittävänä faasina. Tärkeimpiä polymeerimateriaaleja ovat muovit ja elastit, mutta merkittäviä polymeerimateriaaleja ovat myös pinnoitteet (maalit ja lakat), saumausmassat, vahat ja voiteet. Polymeerimateriaalin luonteen määrää molekyylimassan suuruus (ketjunpituus) ja haarautuneisuus. Pinnoitteissa ja saumausmassoissa polymeeri voi muodostua reaktiolla tai olla dispergoituna liuotteeseen.
Merkittävä seikka käsitejärjestelmässä on uuden sanan elasti käyttöönotto. Elastomeeri on elastinen polymeeri, jossa on sekä helposti pyörähtäviä sidoksia ja toisaalta jäykkiä kaksoissidoksia. Tällainen rakenne mahdollistaa kumielastisuuden eli palautumisen nopeasti alkuperäiseen muotoonsa. Kumi on siis vulkanoitu elastomeerin ja lisäaineiden muodostama materiaali. Koska nykyisin on myös olemassa kestomuovin tavoin sulatyöstettäviä kumimaisia polymeerimateriaaleja, joissa on sekä elastomeeri- että polymeerifaasi, on TSK antanut niille nimen termoelasti eikä siis termoplastinen kumi. Kumit ja termoelastit ovat siis elasteja. Elasti erotetaan muovista määrittelemällä sille suurempi elastinen venymä. Tämä on kuitenkin epätarkka määritelmä, sillä runsaasti silloitetut kumit ovat kovia kuten kertamuovit ja pehmitetty PVC voi olla kumimaista.
Palataan alussa esitettyyn kysymykseen. Luonnonpolymeerit eivätkä synteettisetkään polymeerit kelpaa puhtaina rakennemateriaaleiksi, koska ne hajoavat jo työstössä lämmön ja leikkauksen johdosta tai käytössä kosteuden, hapen ja valon vaikutuksesta. Siksi ne täytyy stabiloida kestävyyden lisäämiseksi. Muitakin ominaisuuksia parannetaan lisäaineilla. Näin polymeeristä syntyy rakennemateriaali muovi. Termipoliisin tiedossa ei ole yhtään muovimateriaalia, jossa ei
olisi jotakin lisäainetta, jopa nivelproteesien muoveissa on stabilaattoria. Vastaus kuuluu, että polymeeri ei voi olla muovi, eikä muovia saa nimittää ”vain” polymeeriksi.
Edelliseen Termipoliisin juttuun viitaten termipoliisi huomasi yhden huvittavan jutun, saksalaiset ovat alkaneet käyttää mikromuoveista termiä Mikroplastik. Hauskuus on siinä, että vanha sana das Plastik on otettu käyttöön. Pitäisiköhän meidänkin ottaa käyttöön termi mikroplastiikki? Huomattakoon vielä, että feminiinisukuinen die Plastik tarkoittaa plastiikkakirurgiaa tai veistosta.