Tällä palstalla tulen esittämään seuraavissa numeroissa muovienterminologiaan liittyviä kirjoituksia. Aihealue liikkuu terminologian tärkeydestä ja termityön perusteista yksittäisiin termeihin, joiden tarkoitus tai määritelmä on hukassa tai horjuvaa. Yritysten teksteissä esiintyy epätarkkoja ja virheellisiä termejä tai huolimatonta informaatiota muoveista. Sama ongelma näkyy niin internetin ilmaissivuilla kuin yritysten kotisivuillakin. Huolimatta siitä, että muovien termit ja lyhenteet on standardoitu, käytetään usein
villejä tai vanhentuneita versioita. Viime aikoina on muovin määritelmää haluttu muokata kaupallisia etuja palvelemaan. Kun keskustelin tilanteesta Vesa Taiton kanssa ja ehdotin Muoviyhdistykselle termivalvonnan roolia, syntyi virka ”termipoliisi”. Ensi alkuun minä lupasin toimia sellaisena ja yrittää saada ryhtiä muoviterminologiaan Muoviyhdistyksen puitteissa.
TERMIEN JA STANDARDIEN TARVE
Suomen kielen kehittymistä valvoo Kielitoimisto eli Helsingin Yliopiston Kotimaisten kielten keskuksen kielenhuolto-osasto. Tekniikan ja muiden erikoisalojen termien kehitystä varten on taas Sanastokeskus TSK ry, joka tekee sanastoja tilauksesta ja antaa neuvontaa. Valitettavasti nykyisin kieli kehittyy kontrolloimattomasti lukuisten mediakanavien, internetin ja somen ansiosta. Tyypillistä on uuden ilmauksen ottaminen kieleemme englannin kielestä suoraan käännettynä, vaikka meillä olisi jo vastaava ilmaus olemassa. Niinpä nykyisin ”tehdään pitkässä juoksussa haasteellista tiekarttaa keskellä ei mitään”. USA on varsinainen ”Villi Länsi” terminologian suhteen, monesti hauskin termi jää käyttöön ja standardeja tehdään lonkalta ampumalla.
Kielenhuolto, samoin kun termihuolto, vaatii työtä ja myös valvontaa. Jokainen ymmärtää, että hallitsematon sanastonkehitys johtaa ennen pitkää kaaokseen. Sanat tarkoittavatkin eri asiaa eri esityksissä tai yrityksissä. Termien on oltava osapuolilla samat kaupanteossa, vakuutuksissa, sopimuksissa, tullauksessa ja käyttöohjeissa. Virallisten termien käyttö voi tuntua hankalalta, jos yritys on tottunut omaan konepajakieleensä. Tilanne on sama kuin laatu- tai tuotannonohjausjärjestelmissä. Uudet asiat on opeteltava, kaikkien on noudatettava sääntöjä ja ainakin alussa vaaditaan valvontaa ja punaisia lappuja. Myöhemmin jokainen on sitä mieltä, että systeemi on hyödyllinen.
Kielitoimisto ja Sanastokeskus TSK eivät automaattisesti valvo sanojen tai termien kehitystä. Vain niissä tapauksissa, joissa he saavat toimeksiannon tai kyselyn, syntyy suositus, joka noudattaa suomen kielen ja termityön sääntöjä. Loppu on käyttäjien varassa. Mitähän ajatuksia siellä herättäisivät puutarhamyymälässä myydyt polyrottinki ja polyresiini?
Suomen muovialan pitäisi ryhdistyä, käyttää oikeita lyhenteitä ja termejä ja ennen kaikkea päivittää terminologia, onhan Muovitermitsanastokin kohta 30 vuotta vanha. Termipoliisiakin tarvitaan, mutta ennen kaikkea aktiivisuutta ja yhteistyötä, johon kutsun vapaaehtoisia. Aina on oksan ottajia, jos on kuusen kaatajia!
Esko J. Pääkkönen