Lankomiehen Cadillac ja katkennut jakohihna
Kuten te molemmat lukijani olette ehkä havainneet, Muoviputkiajattelijan kaksi ensimmäistä pakinaa ovat suhtautuneet varauksellisuudella ns. viherpopulismiin. Koen kuitenkin itseni mitä suurimmaksi määrin ympäristöihmiseksi. Kaupassa ostan ruokaa, joka on viljelty mahdollisimman resurssitehokkaasti ja jonka aiheuttama terveysriski sekä hävikki on minimoitu — eli tehomaatalouden tuottamaa, kunnolla lisäaineistettua ja muoviin pakattua ruokaa. Kassalla valitsen sen ympäristöystävällisimmän kassivaihtoehdon eli muovikassin. Kotiin hurautan vähäpäästöisellä Euro 6 päästönormien mukaisella diesel-autolla hyvällä omallatunnolla.
Lukijalupaukseni mukaan olen luvannut tarkastella ajankohtaisia ilmiöitä muovialalta ja sen ulkopuolelta. Koska ympäristökeskustelu muovien ympärille ei kuitenkaan ole ottanut laantuakseen, on vaikea keksiä ajankohtaisempaa aihetta. Niinpä tämäkin juttu, pahoittelen, käsittelee kyseistä tematiikkaa. Lupaan keskittyä jatkossa muihin asioihin. Mutta ennen sitä kerron vielä lähes tositarinan lankomieheni ekoherätyksestä.
Lankomies valitsi hiihtolomallaan Lapin hankien sijaan Aasian hiekkarannat. Hotellin lähirantaan oli kuitenkin iskenyt massiivinen muovijätelautta. Hetken pullopuurossa järkyttyneenä pyörittyään hän totesi homman mahdottomaksi ja päätti siltä seisomalta osaltaan tehdä stopin muovin käytölle.
Koti-Suomeen palattuaan hän etsi aiheesta lisätietoja, kuinkas muuten kuin googlaamalla. Silmien eteen tupsahti erään luontojärjestön viisikohtainen ohjeistus, jonka avulla tavallinen kuluttaja voi osaltaan edistää muovittomampaa huomista.
Listan ensimmäisenä oli ohje ”Lopeta kertakäyttöisten muoviastioiden käyttö”. Lankomies teki työtä käskettyä. Töihin mennessään hän osti lähi-Tokmannilta Kiinassa valmistetun, laadukkaan oloisen porsliiniastiaston. Ongelma tuli, kun kuppi piti pestä. Työpaikalla oltiin jo niin totuttu kertakäyttöastioihin, ettei kukaan ollut huomannut astiapesukoneen olevan rikki. Lankomies pyysi esimiestään tilaamaan uuden pesurin asennuspalveluineen. Kiiltävää uutta rosteripintaa silmäillessään hän tunsi vastaheränneen eko-omatuntonsa hieman kiemurtelevan, mutta arveli sen vielä sulattelevan pakkausta purkaessa rikkoutunutta kahvikuppia.
Toinen ohje kuului ”Vähennä autoilua”. Tämä hoitui kätevästi. Naapuri oli nimittäin juuri hankkimassa talouteensa toista autoa ja harkitsi vähäpäästöistä sähkönelipyörää. Lankomies sai kuitenkin myytyä hänelle vm. 2004 V8 Cadillac Escaladensa, jolla naapuri pääsi näin tyytyväisenä tekemään työmatkansa aiemmin käyttämiensä julkisten kulkuneuvojen sijaan. Itselleen lankomies hankki polkupyörän.
Kolmannen ohjeen toteuttaminen oli lankomiehelle henkisesti ja sosiaalisesti kaikkein vaikein. Ohje nimittäin kuului ”Käytä kosmetiikkaa ja pesuaineita, joissa ei ole mikromuoveja”. Lankomies ei nimittäin tyypillisen keski-ikäisen suomalaisen miehen tapaan ollut koskaan käyttänyt juuri mitään kosmetiikkaa, oli niissä sitten mikromuovia tai ei. Mutta minkäs teet, maailman pelastaminen vaatii uhrauksia. Vaimon kosmetiikkakaapilla vierailun jälkeinen työpäivä oli kovin raskas. Käytävillä tuntui kuuluvan kuiskuttelua. Kahvitauon hiljaisuuden rikkoi vain porsliinikuppien kilinä.
Neljäs ohje oli ”Kierrätä huolellisesti kaikki muoviroskat”. Lankomies ryhtyi tunnollisesti viemään kaikki muoviroskansa 25 km:n päässä sijaitsevaan kierrätyspisteeseen. Koska matka oli hänelle pyörällä liian pitkä, hän sai lainata naapurilta vanhaa Cadillaciaan. Keräysastiassa tosin luki, että se oli tarkoitettu vain pakkausmuoveille, mutta ohjeistuksen mukaan hän tunki sinne kaiken muoviroskan, minkä vain löysi katujen varsilta.
Viidennen ohjeen ”Käytä luonnonkuituvaatteita ja pese keinokuituvaatteet mahdollisimman harvoin” mukaisesti lankomies uusi kertaheitolla garderoobinsa sisällön. Keinokuituiset urheiluvaatteensa hän säästi pyöräilyn takia. Niiden pesemättömyys tosin alkoi aiheuttaa pian lisää sosiaalisia ongelmia. Jo muutaman päivän työmatkapyöräilyn jälkeen keinokuituvaatteista nouseva odööri oli tyrmäävä. Perjantaina hän sai jo nauttia eineensä ja kahvinsa yksin. Kalenteri näytti palaverivapaalta ainakin seuraavat neljä viikkoa.
Viikon muoviekoilun jälkeen lankomiehen elämä oli kovasti menossa kohti muovittomampaa mutta myös huomattavasti ilottomampaa huomista. Ystävät olivat kaikkoamassa. Hänestä oli tullut työpaikan hylkiö. Naapuri vaati hyvitystä Escaladen katkenneen jakohihnan aiheuttaman moottoriremontin takia. Pisteenä iin päälle kierrätyspiste muisti laskulla sinne kuulumattoman jätteen toimittamisesta. Lankomies päätti lopettaa ohjeiden noudattamisen. Tulostamiaan ohjeita takan pesään tunkiessaan hän huomasi sytyke Hesarissa mielenkiintoisen artikkelin pienpuun polton aiheuttamien pienhiukkasten vaarallisuudesta.
Kirjoittaja on muovialalla pitkään vaikuttanut henkilö, joka muovipilke silmäkulmassa suomii ajankohtaisia ilmiöitä niin alalta kuin sen ulkopuoleltakin