Aina välillä tulee eteen tilanne, että huomaa rinnaikkaistodellisuuden olemassa olon. Useimmiten seurauksena on hämmennys ja jatkotoimenpiteiden epätietoisuus, miten toimia, että toinen – väärä – todellisuus saadaan korjattua ja yhdistettyä omaan – oikeaan – todellisuuteen. Viimeisin oma havaintoni on kosmetiikkateollisuudesta, jossa käytettävä polyethylene voi olla joko kiinteä tai nestemäinen.
Älähdys tähän tietoon tuli välittömästi. Ihan rehellisesti, kuka haluaa käyttää kosmetiikkaa, jossa on nestemäisessä muodossa olevaa polyethyleneä? Muovi- ja polymeeritodellisuudessa elävät tietävät, että polyethylene on suomeksi polyeteeni ja se liukenee kaikkiin vähemmän terveellisiin liuottimiin, ksyleeni hyvänä esimerkkinä, joita ei todellakaan halua sivellä iholleen. Kyllä on kosmetiikkateollisuus väärässä. Paitsi että ei kuulemma ole. Tässä ollaankin nyt siellä toisessa todellisuudessa, missä ei ole mitään eroa polymeeriketjun pituudessa. Muutaman sadan eteeniyksikön ketju on sama asia kuin satojen tuhansien eteeniyksiköiden ketju, eli vahamainen ja kiinteä olomuoto mahtuvatkin saman nimikkeen alle. Tätä polyethyleneä käytetään kalvonmuodostajana, viskositeetin säätäjänä ja hankaavana aineena.
Siitäpä aasinsilta mikromuoveihin. Vaikka eurooppalainen kosmetiikkateollisuus vastuullisesti ja vapaaehtoisesti onkin poistamassa polyethylenen, hankaavana aineena, tuotteistaan, niin entäpä ne kalvonmuodostajina ja viskositeetin säätäjinä toimivat polyethylenet, ne nanohiukkasina olevat polyeteenivahat? Onko se polyeteenistä tehty muovipussi, jonka hörppää plankton, jonka imaisee kala, jonka rouskuttaa ihminen, oikea skenaario? Vai hörppäisikö plankton kuitenkin sen kosmetiikan nanokokoisen polyethylenen?
Tosin Euroopan komissio on tunnistanut kosmetiikkaa merkittävästi suuremmaksi mikromuovin lähteeksi tiemaalit. Komission kuvaajaan ei ole tunnistettu roskaamista mikromuovien aiheuttajana. Tätä kirjoittaessani voin todeta, että komissiolla on auki julkinen kysely aiheesta. Eli kaikki vain antamaan mielipiteen mikromuovien lähteistä. Ei kai poliittisia päätöksiä tehdä tämän julkisen kuulemisen perusteella? Missä on tieteellinen, analyyttinen ja empiirinen tutkimus, objektiivinen ja todistettavissa oleva fakta? Mitä enemmän olen seurannut mikromuoveihin liittyvää keskustelua, sitä enemmän olen huolestunut siitä, ettei muovialan asiantuntijoiden ääntä ei kuulu.
Ja taas päästään aasinsillan kautta MuoviPlast-lehden uuteen teknologia- ja tutkimusneuvostoon, jota ollaan parhaillaan perustamassa. Itse toivon, että MuoviPlast ottaa askeleen tieteellisempään suuntaan. Hyvä tavoite voisi olla se, että maan korkeakouluissa ja yliopistoissa tehtyä tutkimusta halutaan raportoida myös MuoviPlast-lehdessä. Parhaassa tapauksessa ala saa hyvän lähteen, johon viitata, kun perustelee omia kantojaan rinnakkaiselle todellisuudelle.
Minna Annala