Integroituminen uuteen maahan vie aikaa
Tomi Villilä vietti vuoden Tallinnassa Enston Viron tehtaalla. Mitä kaikkea vuosi piti sisällään?
Miten päädyit nykyiseen työpaikkaasi?
Aloitin Ensto Finlandin palveluksessa vuoden 2015 alussa. Olin sitä ennen Oraksella töissä tuotantoesimiehenä ja silloin minua suositeltiin Enstolle ruiskuvalu- ja muovimateriaalispesialistin positioon. Vaikka toimipaikkani oli Porvoossa, kävin miltei joka viikko Virossa Enston Tallinnan ja Keilan tehtailla. Loppuvuonna 2015 sain mahdollisuuden siirtyä Tallinnaan asumaan ja asuin siellä vuoden verran.
Kerro yrityksen toimialasta ja tuotteista
Ensto on sähköjärjestelmien ja -tarvikkeiden kehittämiseen, valmistukseen ja markkinointiin erikoistunut kansainvälinen cleantech-yritys ja perheyhtiö, jonka järjestelmät ja tuotteet ovat avainasemassa sähköenergian jakelussa ja energiatehokkaassa käytössä.
Itse toimin ulkomaillaolovuotenani Enston Tallinnan tehtaan teknisenä päällikkönä vastaten ruiskuvalu- ja nestesilikoniprosessien kehityksestä.
Kuinka kauan olit töissä Enstolla?
Olin Enston Finlandin ja Ensto Ensekin palveluksessa kaksi vuotta. Tällä hetkellä työskentelen Laukamo Group Oy:ssä nestesilikonispesialistina.
Iskikö koskaan koti-ikävä?
Ei kovin pahasti. Tallinnasta oli helppo käydä välillä Suomessa visiitillä. Tiettyjä suomalaisia perusarjen asioita kaipasin, kuten kunnolla aurattuja katuja ja kävelyteitä talvella. Myös joitain tiettyjä suomalaisia ruoka-aineita tuli ikävä ja etenkin suomalaisen ruoan laatua.
Miten kotiuduit uusiin olosuhteisiin?
Olin jo vuoden verran käynyt Tallinnassa miltei joka viikko, joten työn puolesta kotiuduin helposti. Muutenkin Tallinnaan oli helppo kotiutua. Kaupunki oli suhteellisen pieni ja siellä oli helppo liikkua. Paikallisilta sai aina apua kun kysyi ja byrokratia oli tehty helpoksi.
Olitko ainoa ulkomaalainen?
Minun lisäkseni meidän tehtaalla työskenteli yksi espanjalainen.
Miten kotiuduit ja mitkä olivat suurimmat kulttuurilliset erot?
Ehkä suurin kulttuurillinen ero etenkin työpaikalla oli vastuunotossa. Se oli hieman erilaista kuin Suomessa. Esimieheltä odotettiin suurempaa suunnannäyttöä kuin Suomessa. Pelkkä ohjaaminen ei aina riittänyt. Esimies-alaissuhde puolestaan oli virallisempi kuin Suomessa. Myös johtamiskulttuurissa oli eroja suomalaiseen tapaan johtaa.
Poikkesivatko työsuhde-edut, työaika- ja lomakäytännöt tai työmoraali suomalaisista?
Työsuhde-edut, palkka ja lomakäytännöt olivat kohdallani lähes samat kuin Suomessa. Työaika oli virallisesti sama, mutta tietenkin joskus piti joustaa töiden suhteen niin kuin muuallakin. Ainut selkeä ero Suomeen oli alempi veroprosentti. Virossa oli 21 prosentin tasavero. Näin ollen se oli paljon pienempi kuin se olisi ollut Suomessa.
Mikä oli mukavin ja mikä taas ikävin yllätys työyhteisössäsi?
Mukavinta oli työskennellä erilaisten kulttuurien kanssa vaikka se välillä olikin haastavaa. Koin hyvin palkitsevaksi sen, kun sain erilaiset ihmiset tekemään töitä yhteisten tavoitteiden eteen ja saimme aikaan onnistumisia.
Oliko suomalaisesta työhistoriasta sinulle etua tai haittaa?
Ei kumpaakaan. Tosin suomalaisesta koulutuksesta ja etenkin TTY:n muovitekniikan koulutuksesta koen olleen paljonkin hyötyä.
Mitä ulkomaille töihin lähtevän tulee ottaa huomioon?
Mielestäni suurin asia ulkomaille muutettaessa on muistaa se, että se ei ikinä ole helppoa, vaikka kuulostaakin monen mielestä kivalta ajatukselta. Vieraaseen yhteiskuntaan sopeutuminen vaatii paljon aikaa ja energiaa. Myös työkulttuurissa on yleensä eroja, joten moni asia on eri lailla kuin kotona Suomessa. Integroituminen vie aikaa.
Mikä oli ansiotasosi verrattuna vastaavan työn suomalaiseen ansiotasoon?
Verotussyistä ansiotaso oli tietenkin hieman suurempi.