”Hyvä Tietää Muovista” on MuoviPlast-lehdessä jo vuodesta 2012 lähtien ilmestynyt artikkeleiden sarja, joissa esitellään perustietoa tavallisimmista muoveista.
Teksti Ulf Bruder / Brucon Ab, käännös Erik Lähteenmäki / Polymerik Oy.
Tässä jaksossa käsitellään kestomuovien polymerisointia sekä miten niiden ominaisuuksia voidaan ohjata eri lisäaineilla.
Polymerisointi
Öljyn tai maakaasun krakkeroinnista saattavien monomeerien polymerisoinnissa synnytetään polymeerejä (synteettinen materiaali), joka voi olla joko muovia tai kumia. Monomeerin tyyppi määrää mikä polymeeri saadaan kun taas polymerointiprosessilla voidaan luoda erilaisia variaatioita molekyyliketjuista kuten esim. lineaarisia tai haaroittuneita (kts. kuvat alla).
Eteenin polymerisoinnilla voidaan valmistaa erilaisia polyeteenin variaatioita. Ylimpänä lineaarinen molekyyliketju, joista esim. LLDPE koostuu. Keskellä haaroittunut ketju, josta esim. LDPE koostuu. Alimpana silloittuneita molekyyliketjuja. T.s. ketjujen välillä on molekyylisidoksia. Yksi esimerkki silloittuneesta polyeteenistä on PEX.
Mikäli polymeeri koostuu ainoastaan yhden tyyppisistä monomeereistä kutsutaan sitä homopolymeeriksi. Mikäli siinä on kaksi tai useampia monomeerejä kutsutaan sitä yhdys- tai kopolymeeriksi. Asetaali ja polypropeeni ovat muoveja joista esiintyy kopolymeeri variaatioita. Kopolymeeriryhmää (toinen monomeeri) esiintyy useimmiten molekyyliketjussa päämonomeeria vähemmän. Asetaalimuovin tapauksessa noin joka 40. monomeeri on kopolymeeriryhmä. Kopolymeeri voi esiintyä myös pääpolymeeriketjun haaroissa. Tässä tapauksessa sitä kutsutaan oksaskopolymeeriksi.
Ylimpänä puhtaan polymeerin lineaarinen molekyyliketju, esim. polypropeeni. Lisäämällä propeeniin polymeroinnissa eteeniä saadaan kopolymeeri-polypropeeni jolla on segmenttirakenne (toinen ketju ylhäältä). Sillä on parempi iskulujuus kuin tavallisella polypropeenilla. Lisättäessä EPDM (kumimonomeeri) saadaan kolmannen ketjun mukainen rakenne ja raaka-aine erittäin hyvällä iskulujuudella.
Kopolymeeri voidaan tehdä myös sekoittamalla kahta eri polymeeriä mekaanisesti keskenään. Tässä tapauksessa raaka-ainetta voidaan kutsua seoskopolymeeriksi tai blendiksi. ABS+PC on hyvä esimerkki tämäntyyppisestä kopolymeeristä.
Yksi lisämenetelmä polymeerin modifioimiseksi on ohjata mihin molekyylit sijoittuvat polymeeriketjussa (kts. alla).
Polymeerin ominaisuuksia voidaan osittain ohjata vaikuttamalla tietyn molekyyliketjun sijoittumiseen. Punaiset pallot kahdessa ylimmässä molekyyliketjussa kuvaavat polypropeenin CH3 (metyyli) ryhmää. Mikäli kaikki CH3 ryhmät ovat sijoittuneita samaan suuntaan kutsutaan molekyyliä isotaktiseksi. Polypropeenin metalloseenikatalyyteillä voidaan CH3 ryhmät saada kääntymään tasaisesti molemmille puolille. tässä tapauksessa molekyyliketjua kutsutaan syndiotaktiseksi.
Esimerkiksi polystyreenissä esiintyy kuusi hiiliatomia sisältävä aromaattinen rengas (kuvattuna alimmassa ketjussa punaisella pallolla). Tämä molekyyli sijoittuu täysin sattumanvaraisesti sekä sijainnin että jakautumisen suhteen ketjuun. Tällaista molekyyliä kutsutaan ataktiseksi.
Lisäaineet
Polymeerituotteita ei käytännössä koskaan käytetä ilman että niihin olisi lisätty jonkinlaisia lisäaineita. Ruiskuvalussa käytettävät kestomuovit käsitellään sekä lämpöstabilisaattoreilla, jotta ne eivät hajoaisi yhtä herkästi sulassa muodossa ruiskuvalukoneen sulatussylinterissä, että liukastusaineilla, jotta valmis kappale on helpompi työntää ulos muotista.
Työstöominaisuuksien parantamisen lisäksi käytetään erilaisia lisäaineita myös materiaaliominaisuuksien räätälöimiseksi kun halutaan vaikuttaa:
- Fysikaalisiin ominaisuuksiin
- Kemiallisiin ominaisuuksiin
- Sähköisiin ominaisuuksiin
- Lämmönkesto-ominaisuuksiin
Lisäaineet lisätään raaka-aineen polymerisoinnin jälkeen työvaiheessa jota kutsutaan kompaundoinniksi. Lisäaineiden lisäämisen jälkeen muovi useimmissa tapauksissa granuloidaan. Valmista muovigranulaattia (muovirakeita) käytetään sitten edelleen lopullisten muovituotteiden kuten ruiskuvalukappaleiden, profiilien tai kalvon valmistuksessa.
Normaalin muovigranulaatin valmistuksessa on käytössä kaksi granulointimenetelmää. Mikäli raaka-aineella on suhteellisen alhainen työstölämpötila (esim. polyeteeni ja polyproeeni) käytetään pyörivällä terällä varustettua suutinta. Granulaatti putoaa leikkaamisen jälkeen vapaasti allaolevaan säiliöön jaa saa jäähtyessään linssimäisen muotonsa. Mikäli raaka-aineella on korkea työstölämpötila (esim. polyamidi) ekstrudoidaan raaka-aine ohuiksi langoiksi, jotka jäähdytetään vesikylvyssä ja leikataan sylinterimäisiksi granulaateiksi. Vaikka polyamidi imee kosteutta se ei ehdi imeä itseensä kosteutta granuloinnin aikana.
Mekaaniset ominaisuudet
- Jäykkyys
- Lujuus (vetolujuus)
- Pinnan kovuus
- Kulumisen kesto
- Sitkeys (murtovenymä ja iskulujuus)
Jäykkyys ja vetolujuus
Muovien jäykkyyden ja lujuuden lisäämiseksi niihin sekoitetaan erilaisia kuituja. Tavallisin ja edullisin on lasikuitu. Parhaita ja kalleimpia ovat hiilikuidut. Mikäli kaivataan jäykkyyttä ja hyvää kulumisen kestoa on aramidikuitu (esim. Kevlar®) hyvä vaihtoehto. Se sijoittuu hinnaltaan lasi- ja hiilikuidun väliin.
Pinnan kovuus
Myös pinnan kovuus ja kulumisen kesto paranevat lisättäessä muoviin lujitusaineita. Mikäli halutaan välttää lasikuitujen orientoitumisesta johtuvaa kappaleen mahdollista kieroutumista voidaan niiden sijasta käyttää lasikuulia tai mineraaleja (esim. alumiinisilikaatti).
Kulumisen kesto
Kevlar®-kuitujen lisäksi kulumisen kestoa voidaan parantaa lisäämällä erilaisia kitkaan vaikuttavia lisäaineita kuten molybdeenidisulfidi, silikoni ja fluorimuovit (esim. Teflon®).
Sitkeys
Puhuttaessa raaka-aineen sitkeydestä tarkoitetaan joko venymää murto- tai myötörajalle tai sen iskulujuutta. Kun raaka-aineita lujitetaan niiden venymä pienenee, mutta iskulujuus (energia joka vaaditaan lyömään koesauva poikki) voi kasvaa.
Moni raaka-aine (esim. polypropeeni ja polyamidi) tulevat hauraiksi kun lämpötila laskee pakkasen puolelle. Lisäämällä näiden sekaan iskusitkeyttä parantavia lisäaineita kuten EPDM, jota käytetään esim. auton korin osissa, voidaan iskusitkeyttä parantaa merkittävästi.
Fyysiset ominaisuudet
- Ulkonäkö
- Kiteisyys
- Ulkoilman kesto
- Kitka
- Ominaispaino
Ulkonäkö
Ulkonäöllä tarkoitetaan tuotteen väriä ja pintaa.
Kiteisyys
Osakiteisten muovien kiteytymisnopeuteen voidaan vaikuttaa eri lisäaineilla. Nippusiteita valmistetaan miljoonittain ja tässä yhteydessä lyhyellä ruiskuvalun jakson ajalla on suuri merkitys tuotannon ta-loudelle. Jotta polyamidi kiinteytyisi (kiteytyisi) muotissa nopeammin lisätään raaka-aineeseen nk. nukleointiaineita. Ei ole epätavallista että nippusiteitä valmistetaan suurilla monipesämuoteilla alle 4 sekunnin jakson ajalla nukleoidusta PA66:sta.
Ulkoilman kesto
Monet muoviraaka-aineet hajoavat auringon ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta. Ensin tämä ilmenee värin muuttumisena. Seuraavaksi kappaleen lujuus huononee. Tietyillä väripigmenteillä (esim hiilimusta, engl. carbon black) on suojaava vaikutus. jopa läpinäkyviä UV-lisäaineita on saatavilla.
Lisäämällä nk. UV-stabilisaattoria ei auringonvalon negatiivista vaikutusta ole pystytty poistamaan kokonaan, mutta sekä värin muutos että lujuuden huononeminen tapahtuvat hitaammin. Lujuus laski 25 % 500 päivän aikana ulkoilmassa. Paras suoja auringon valoa vastaan saavutetaan useimmin käyttämällä lisäaineita jotka sisältävät hiilimustaa.
Monet ulkona käytettävät muovituotteet, kuten tämä lehtisihti, ovat käytössä auringon valolle alttiina monta vuotta. Jotta lujuus ei kärsisi liikaa, käyttävät tuotteiden valmistajat erityisiä UV-stabiloituja malleja.
Kuvassa ylempi rivi esittää punaisen muoviraaka-aineen värin muutoksen ja lujuuden muutoksen 500 päivän aikana ulkoilmassa. Lujuus laski 50 % ilman UV-lisäainetta.
Kitka
Fluorimuoveilla (esim. Teflon®) on alhainen kitka. Haluttaessa alentaa muiden muovien kitkakerrointa voidaan niihin sekoittaa fluorimuoveja. Kalliin fluorimuovin lisäksi tarjolla on muitakin vaihtoehtoisia lisäaineita.
Kuljetusketjujen lenkit valmistetaan melkein yksinomaan asetaalista. Kitkan alentamiseksi, joka puolestaan vaikuttaa kulumiseen ja tarvittavien moottorien käyttötehoon, käytetään asetaalimuovin seassa lisäaineina fluorimuoveja sekä silikoniöljyä.
Ominaispaino (tiheys)
Erittäin harvoin raaka-aineen ominaispainoa nostetaan lisäämällä mineraaleja tai metallipartikkeleita, jotta tuote saataisiin painavammaksi, mutta sitäkin esiintyy. Usein halutaan kuitenkin alentaa tuotteen painoa ja yksi tapa on raaka-aineen vaahdottaminen. Se voidaan toteuttaa monella tavalla esim. ruiskuttamalla ja sekoittamalla kaasua sulaan muoviin tai lisäämällä vaahdotusainetta, joka reagoi kemiallisesti lämmön vaikutuksesta. On myös olemassa vaahdotusaineita, jotka reagoivat lisättäessä kemiallinen katalysaattori.
Styrox on esimerkki vaahdotetusta polystyreenistä. Lisäämällä eri lisäaineita voidaan kestomuovien ominaispainoa ohjata kemiallisesti.
Kemialliset ominaisuudet
- Permabiliteetti eli kaasun läpäisykyky
- Hapettumisen kesto
- Hydrolyysin kesto
Permeabiliteetti
Permeabiliteettivaatimukset tulevat viranomaisilta kun puhutaan ympäristölle vaarallisten aineiden eristämisestä ja elintarvikkeiden valmistajilta kun puhutaan pakkauksista kuten hiilihapotettujen virvoitusjuomien muovipulloja.
Hapettumisen kesto
Tiety kestomuovit (esim. polyamidi) ovat herkkiä ilmassa olevalle hapelle korotetuissa lämpötiloissa. Jotta ne eivät hajoaisi, lisätään niihin antioksidantteja.
Hydrolyysin kesto
Tietyt kestomuovit (esim. polyesterit) ovat herkkiä veden ja höyryn vaikutukselle korkeissa lämpötiloissa. Kemiallinen reaktio nimeltään hydrolyysi heikentää raaka-ainetta.
Sähköiset ominaisuudet
- Sähköinen eristävyys (sisäinen vastus, läpilyöntivastus)
- Pintavirran kesto (pintajohtavuus)
- Staattisten varausten purkaminen
- Sähköinen johtavuus
Sähköinen eristävyys ja pintavirran kesto ovat paljon riippuvaisia käytettävästä polymeeristä. Sähköistä johtavuutta ja staattisten varausten purkamisominaisuuksia voidaan muokata lisäämällä eri lisäaineita (esim. hiilimusta pigmentti).
Lämpöominaisuudet
- Sulan lämpöstabilointi
- Korotettu käyttölämpötila
- Mittapitävyys korkeissa lämpötiloissa
- Palosuoja ominaisuudet
Campus tietokantaohjelman kaaviossa nähdään lujituslisäaineiden vaikutus PA66:n mittapitävyyteen korotetuissa lämpötiloissa. HDT 1,8 MPa:n paineella kasvaa 70 °C asteesta 245 °C asteeseen kun lisätään 40 % mineraalia (alumiinisilikaatti) ja 253 °C asteeseen kun lisätään 30 % lasikuitua.
Lämpöstabilointi
Useimmilla kestomuoveilla on jonkinlainen lämpöstabilointi, jonka tehtävänä on vastustaa sulan raaka-aineen termistä hajoamista koneen sulatussylinterissä. Raaka-aine ei ainoastaan kestä korkeampia työstölämpötiloja vaan kestää myös pidemmän viipymäajan sulassa muodossa ennenkuin se alkaa hajota.
Tietyissä tapauksissa kestomuovin mekaaniset tai fyysiset ominaisuudet korotetuissa käyttölämpötiloissa voidaan säilyttää erityisillä lämpö- tai väristabilisaattoreilla.
Mittapitävyys
Kun puhutaan mittapitävyydestä tarkoitetaan usein taipumislämpötilaa HDT (engl. Heat Deflection Temperature) tai Vicat pehmenemislämpötila.
Palosuoja ominaisuudet
Monet sähkö- ja elektroniikkatuotteet ovat nykyään modifioitu palosuoja-aineilla. EU:n ja kansainväliset säädökset ohjaavat palosuoja-aineiden käyttöä. Suuntaus on ympäristöystävällisempiin ja turvallisiin aineisiin.