”Hyvä Tietää Muovista” on MuoviPlast-lehdessä jo vuodesta 2012 lähtien ilmestynyt artikkeleiden sarja, joissa esitellään perustietoa tavallisimmista muoveista.
Teksti Ulf Bruder / Brucon Ab, käännös Erik Lähteenmäki / Polymerik Oy.
Kaikki muovit ovat alttiina käyttöympäristönsä vaikutuksille. Ajan kuluessa ne hajoavat enemmän tai vähemmän seuraavien ympäristötekijöiden vaikutuksesta:
- Auringon ultraviolettisäteily
- Ilman happi
- Vesi tai vesihöyry
- Lämpötilavaihtelut
- Mikro-organismit (esim. sienet ja bakteerit)
- Erilaiset kemialliset yhdisteet
Auringonsäteet hajottavat monia muoveja. Tietyissä tapauksissa hajoaminen tapahtuu muutamassa vuodessa, mutta joillakin muoveilla sen uskotaan kestävän tuhansia tai jopa miljoonia vuosia. Molekyyliketjujen hajoamisen seurauksena muovi hajoaa takaisin monomeereiksi tai vapaiksi atomeiksi.
Jotkut harvat muovit liukenevat veteen (tietyt biomuovit). Jotkut muovit imevät itseensä vettä ja hajoavat jäätymispisteen alla lämpötilanvaihteluista. Veteen joutuvat muovit voivat myös hajota pienempiin osiin (joskus mikroskooppiseen kokoon) aaltojen aiheuttamasta eroosiosta.
Nykyään on olemassa useita kompostoituvia muoveja. Jotta niitä voidaan kutsua kompostoituviksi on materiaalin EU-standardin 13432 mukaisesti hajottava täydellisesti vain muutamassa kuukaudessa maassa olevien mikro-organismien vaikutuksesta, tietyn tyyppisessä maa-aineksessa. Kuvassa n.k. ”Rigello”-pullo, joka on maannut maassa 40 vuotta. Raaka-aine esiteltiin biohajoavana, mutta sitä ei missään tapauksessa voitaisi tänä päivänä kutsua biomateriaaliksi.
Muovin vaikutukset ympäristöön
Se, että muovista on tullut ympäristön vihollinen, on yleisesti tunnettu mielipide. Nykyään emme enää voi elää ilman muovia, joten ainoa vaihtoehto ongelman ratkaisemiseksi on asenteiden muuttaminen koskien luonnon roskaamista. Kertakäyttöpakkausten käyttöä tulisi vähentää missä vain mahdollista ja käyttää suuremmassa määrin panttijärjestelmää.
Muovin kierrätys
Alla olevassa kaaviossa on kuvattu eri vaihtoehtoja muovin kierrättämiseksi.
Muoviraaka-ainetta voi käyttää uudelleen valmistettessa uusia tuotteita, jotka kuitenkin ovat alkuperäisiä tuotteita alempiarvoisia ja usein mekaaniselta kestoltaan heikompia. On olemassa myös patentoituja menetelmiä, joissa raaka-aine kierrätetään kemiallisesti, muuntamalla kierrätetty muovi sen alkuperäisiksi monomeereiksi, ja valmistetaan uudenveroista raaka-ainetta. Valitettavasti menetelmä on kalliimpi kuin uuden muovin valmistaminen öljystä, joten sillä ei ole vielä suurempaa kaupallista merkitystä
Muovi sisältää paljon energiaa, joten sen kierrättäminen energiaksi lämpövoimaloiden polttoaineena on nykypäivänä taloudellisesti kannattavin vaihtoehto. Jotta muovit voidaan kierrättää tehokkaasti on ne merkittävä ja lajiteltava oikein. Kuvassa tavallisimmissa muoveissa käytettävät koodit.
Monissa kunnissa on jätteiden lajittelu järjestetty niin, että jätemuovi voidaan kierrättää tehokkaammin. Eri menetelmien avulla muovit voidaan lajitella polymeerityypin mukaan. Yksi menetelmä on kierrätysmerkin lukeminen, jos sellainen tuotteesta löytyy. Toinen menetelmä perustuu muovin ominaispainoon t.s. miten se kelluu eri tiheyksisissä nesteissä. Monet muovit voidaan polttaa synnyttämättä vahingollisia kaasuja. Esimerkiksi polyeteenin poltossa syntyy ainoastaan hiilidioksidia ja vettä.