Hikiloikka

Hiljattain uutisoitiin Nokian hankkeesta alkaa digitalisoida Intian harvaan asuttua maaseutua, jossa jopa miljardi ihmistä on vailla internet- yhteyksiä. Tavoitteena on saada ihmiset hyödyntämään digitaalisia työkaluja tehokkuuden, taloudellisen vaurauden, palveluiden ja tiedon saatavuuden lisäämiseksi. Hanke on eittämättä haastava ja Intian ilmastosta johtuen digiloikan aikaansaamiseksi tarvitaan varmasti myös hikiloikkia.

Suomessa yhteydet eivät ole varmastikaan ongelma eivätkä myöskään mahdollisuudet hankkia työkaluja digitalisaation edistämiseksi. Palveluliiketoiminnassa on todennäköisesti hyödynnetty teollisia yrityksiä paremmin digitalisaation mahdollisuuksia. Esimerkiksi pankkiasiat on hoidettu jo vuosia verkon välityksellä tai saat lähettämääsi vakuutuskorvaushakemukseesi robotin antaman korvauspäätöksen lähes välittömästi. Veroilmoituksen täyttökin on tehty yksittäiselle veronmaksajalle hyvin helpoksi. Nämä ovat esimerkkejä palvelumuotoilusta, jossa teknologiaa on hyödynnetty asiakkaan palvelun nopeuttamiseksi ja parantamiseksi. Missä tahansa verkkokaupassa on myöskin viety yleensä asioinnin helppous pitkälle. Voit hankkia isosta valikoimasta haluamasi tuotteen, saada heti tilausvahvistuksen ja seurata tilauksesi toimitusta esimerkiksi kännykästäsi.

Miten paljon teolliset yritykset ovat sitten panostaneet digitalisaatioon?
Monet varmaan menevät hyvinkin pitkällä, mutta useat tai jopa useimmat ovat jämähtäneet viime vuosituhannelle pelkästään tilaustoimitus -prosessin hoitamisessa. Tarvitseeko vielä vuonna 2018 kysellä myyjältä, että missäköhän vaiheessa tilauksemme vahvistetaan ja milloin se toimitetaan? Tai jos se on toimitettu, missä päin maailmaa se tilaus mahdollisesti liikkuu? Teollisissa yrityksissä saatetaan käyttää tuntikaupalla aikaa asiakkaan ja toimittajan välillä sähköpostitse, puhelimitse ja kasvokkain sellaisten asioiden käsittelyyn, jotka pitäisi olla saatavilla sekunnissa omasta mobiililaitteesta.

Digitalisaatio ei ole itseisarvo vaan työkalu, jolla pyritään parempaan taloudelliseen tulokseen esimerkiksi varastotasoja pienentämällä, laatua parantamalla, energiankäyttöä vähentämällä ja asetusaikoja pienentämällä. Konepajateollisuudessa on huomattu data-analyyseja tekemällä, että valmistuksen tietovirtoja kannattaa analysoida. Ensin pitää tehdä selväksi, mitä tietoa tarvitaan ja miten sitä jalostetaan. Monissa tutkimuksissa on huomattu, että yritysten järjestelmiin kerätään paljon turhaa dataa, mutta olennaisia tuotantotietoja sieltä ei välttämättä löydy. Tai voi löytyä, mutta tieto on vaikeasti saatavilla.

Muoviteollisuudessa uusimmat koneet ja laitteet ovat kehittyneet niin pitkälle, että ne pystyvät tuottamaan paljon dataa prosessin suorituskyvystä ja laadusta. Monet yritykset ovat myös investoineet toiminnanohjausjärjestelmien (ERP, MES) päivittämiseen tai uusimiseen. Investointeja on siis tehty, mutta saadaanko näistä puristettua irti sitä, mitä järjestelmän myyjä vakuutti sitä myydessään? Jos mitään omissa prosesseissa ei ole muutettu järjestelmän uusimisen yhteydessä,
niin tuloksena voi olla vain uusi, kallis ja hieno järjestelmä, mikä ei
tuo mitään varsinaista etua. Mikä sitten avuksi? Päivittäisten kiireiden keskellä voi olla hyvinkin haastavaa löytää aikaa kehittämiselle.

Vaikka tänään ajattelisi digitalisaation olevan vain sanahelinää tai hypeä oman tuotannon kannalta, voisi tätä asiaa katsoa ennemminkin mahdollisuuksien kautta. Osaamista digitalisaatiokysymysten laittamiseen kuntoon ei välttämättä löydy omien seinien sisältä. Paikallaan voisi olla minimissään nykytilanteen kartoitusprojekti, jossa katsottaisiin mitä hyötyä omalle tuotannolle ja liiketoiminnalle digitalisaatiosta voisi olla, ja minkälaisia panostuksia siihen vaadittaisiin. Digiloikkapäätöksen yhteydessä pitää valmistautua myös hikiloikkaan, sillä ilman työtä ei päästä edes liki loikkaa. Yrityksissä olisi hyvä aloittaa päämäärätietoinen panostus koneiden ja tietojärjestelmien saattamiseen aktiivisempaan ”keskusteluyhteyteen” kuin Aki Kaurismäen elokuvien dialogeissa.

Kesäloma-ajat lähestyvät ja toivottavasti kaikilla on mahdollisuus pitää edes hetki lomaa, jota pitäisi ajatella lomamatkan tai -aktiviteetin sijaan erityisesti mielentilana. Jokaisen kannattaa tehdä kesällä asioita, joista nauttii. Jos naapurit ja tuttavat häiritsevät kesällä muovivastaisilla kommenteilla, kannattaa hakea hyvät vasta-argumentit vaikkapa Muoviteollisuus ry:n hienoilta ”Muovi Kuuluu Kiertoon” -sivuilta, www.muovikuuluukiertoon.fi. Muoviyhdistys suosittelee kaikille myös muutamia hikiloikkia kesällä, jotta virtaa sitten riittää pimeinä syksyn iltoina. Ennen kuin lähdette lomalle, älkää unohtako ilmoittautua Muoviyhdistyksen tuleviin tapahtumiin!

Vesa Taitto
Muoviyhdistyksen toimitusjohtaja